Finnegans Wake: Gesammelte Annäherungen

Blurb

Finnegans Wake on James Joycen viimeinen romaani, ja se julkaistiin 1939. Joyce kirjoitti romaaniaan 17 vuotta, ja työtä vaikeutti hänen näkönsä heikkeneminen. Yli 600-sivuisessa romaanissa on kehämäinen rakenne: sen alkulause on romaanin päättävän virkkeen jälkimmäinen lause. Se heijastelee Joycen kehämäistä historiankäsitystä, johon hän oli saanut idean italialaiselta filosofilta Giambattista Vicolta.
Finnegans Wake on Joycen kokeellisin työ. Hän käyttää romaanissa yli 60:tä kieltä, ja kieli saattaa vaihtua saman sanankin sisällä. Romaanin kieli sisältää lukuisia sanauudennoksia ja sanataskuja, ja Joyce oli ottanut vaikutteita muun muassa Lewis Carrollin runosta "Pekoraali" sekä irlantilaisesta ja norjalaisesta tarustosta. Romaanin juoni perustuu uneen, henkilöhahmot yhtyvät ja jakautuvat, eikä kirjassa ole selvää tila- ja aikakäsitystä. Vuoden 1999 Penguin Booksin painoksen esipuheessa John Bishop kuvaa romaania: "Ei ole yksimielisyyttä, mistä Finnegans Wake kertoo tai 'kertooko' se mistään tai onko se edes 'luettavissa' missään sanan tavanomaisessa merkityksessä".